Kirjastotalo
Kirkosta kirjastotaloksi
Kun ortodoksikirkon kohtaloa pohdittiin 1920-luvun taitteessa, oli yleinen mielipide ainakin Hämeen Sanomien yleisönosastopalstoilla kirkon täydellisen hävittämisen puolesta. Nimimerkki L.R. piti sopivana pystyttää kirkon paikalle muistopatsas "osoittamaan tietä, mistä astuivat sisään ensimmäiset kaupungin vapauttajat", saksalaisiin viitaten. Nimimerkki E.J. taas toivoi, että kirkon paikalle avattaisiin puisto. "Mitä itse kirkolla tehdään on yhdentekevää. Pääasia on että se poistetaan paikkakunnalta," E.J. kirjoitti.
Kirjakauppias Enok Rytkönen puolsi myös kirkon muuttamista puistoksi. Rytkönen runoili Hämeen Sanomissa kirkon kohtalosta seuraavasti:
"Ryssän sotakirkolla/ei virkaa enää mitään,
siksi hajoitettaman/maan tasalle se pitää.
Sortukoon se niinkuin sortui/venäläisten valta.
Nouskoon vehree nuori nurmi/raunioiden alta.
Jääköön siihen jäljelle/vain pieni puhdas puisto.
Muuttakohon muinaisuuteen/moisen templin muisto..."
Näiden ehdotusten valossa on onnekasta, että ortodoksikirkosta on jäänyt jäljelle edes perustukset.
Mutta mistä lähti ajatus kirkon muuttamisesta kirjastotaloksi? Ajatuksen tarkka alkuperä ei ole tiedossa. Kaupunginvaltuusto kuitenkin hyväksyi ehdotuksen kesäkuussa 1921, jonka jälkeen tamperelainen arkkitehti Bertel Strömmer valittiin suunnittelemaan muutostyötä ja kartoittamaan sen kustannuksia. Strömmerin suosituksesta lausunto pyydettiin myös Tampereen kaupunginkirjastonhoitaja maisteri A. Kemiläiseltä, jonka arvion perusteella kirkosta päädyttiin purkamaan koko yläosa. Näin kirjasto sai lisää lattia-alaa, kun kupolia kannattelevat pylväät saatiin poistettua.
Arkkitehti Strömmerin laatimat lopulliset piirustukset hyväksyttiin valtuustossa 29.11.1923. Rakennustyöt aloitettiin vielä loppuvuonna ja kestivät noin vuoden. Työtä johti rakennustoimikunta, puheenjohtajanaan kauppaneuvos A.G. Skogster ja varsinaisena rakennusmestarina toimi V.Fr. Alanen, joka toimi rakennusmestarina myös Kaurialassa sijaitsevalle Alasen alueeksi nimetylle puutalokorttelille.
Kiista lasten lukusalista
Sisätilojen suunnittelun avuksi kirjaston johtokunta tutustui Tampereen, Porin, Rauman ja Porvoon kirjastoihin. Lopullisen sisustussuunnitelman laati arkkitehti Strömmer. Suunnitelmassa oli mukana mm. lasten lukusali, jota johtokunta ei kuitenkaa suonut toteutettavaksi. Johtokunta totesi, että lukusaliin ei riittäisi henkilökunnasta valvojaa ja näin oli pelättävissä, että tilasta tulisi rauhallisen lukusalin sijaan nuorison yleinen kokoontumispaikka. Näin ollen lasten lukusali suunniteltiin uudelleen sanomalehtihuoneeksi.
Valtion kirjastotoimistolta pyydetyssä lausunnossa lasten lukusalin puuttumista arvosteltiin kuitenkin ankarasti. Maisteri Helle Cannelin kirjoitti lausunnossaan:
"Lausuntoni haluaisin niin ollen keskittää oikeastaan yhteen ainoaan asiaan, mutta siihen mahdollisimman voimakkaasti: Lasten lukusali olisi välttämättä säilytettävä alkuperäiseen tarkoitukseensa. Kaupungeissa on lasten lukusali puhtaasti sosiaaliselta, lastenhuollon kannalta, mitä tärkein. Sellaisen ylläpitämällä saa varmastikin mahdollisimman huokealla järjestetyksi viihtyisän ja hyvää vaikuttavan olopaikan kaduilla muuten maleksiville lapsille."
Tämän vetoomuksen jälkeenkin kirjaston johtokunta päätti pysyä aiemmassa päätöksessään. Lausunnon seurauksena varattiin kuitenkin Strömmerin alkuperäisessä suunnitelmassa sanomalehtisaliksi merkattu tila tulevaisuudessa mahdollisesti lasten lukusalin käyttöön.
Kirjaston käyttöönotto
Uutta kirjastotaloa alettiin täyttää jo marraskuussa 1924. Maisteri Cannelin kutsuttiin tällöin vierailemaan kirjastoon. Cannelin arveli tuolloin, lehtikirjoituksessa, että kirjaston uusi huoneisto tulisi täyttämään kirjaston tarpeet pitkäksi aikaa eteenpäin. Cannelin piti muutostyötä kirkosta kirjastoksi onnistuneena: "kirkon leima on sekä ulkoa että sisältä saatu melkein olemattomiin häviämään," hän kirjoitti. Virallisesti uusi kirjasto aloitti toimintansa 10.12.1924.
Hämeenlinnan maakunta-arkisto
Kun kirjastotaloa suunniteltiin, yläkerran tilan käytöstä ei heti tehty päätöstä. Yläkertaa harkittiin eri vaiheissa museon käyttöön ja lopullisissa piirustuksissa tila merkittiin kaupungin virastohuoneistoksi.
Kirjastotalon valmistuessa maisteri Cannelin Valtion kirjastotoimistosta totesi, että yläkerran tilat olisi saatava "sellaiselle arvokkaalle ja hiljaiselle naapurille kuin maakunta-arkistolle". Hämeenlinnan maakunta-arkisto muuttikin kirjastotalon yläkertaan kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1927. Arkisto jatkoi Kirjastokatu 1:ssä vuoteen 1978.
Kirjastotalo tyhjenee
Hämeenlinnan maakunta-arkisto muutti pois Kirjastokatu 1:stä vuonna 1978. Tämän jälkeen kirjasto toimi talossa yksin vielä viisi vuotta, kunnes kirjaston uusi rakennus valmistui vuonna 1983.
Lähteet ja kuvat:
Korkama, Erkki. 1961. Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, v. 1861–1961. Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunki.
Laitila, Inka-Maria. 1993. Kreikkalais-katolisesta kirkosta "entiseksi venäläiseksi sotilaskirkoksi". Teoksessa Ortodoksisuus Hämeenlinnassa, toim. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo. Hämeenlinna. s. 32–40.
Asuinrakennus (Erottajakatu 10). Hämeenlinnan Lydia.
Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. 2011. Vanha kirjasto: 1924–1983. Hämeenlinna.
Hämeenlinnan maakunta-arkisto. Arkiston oma valokuvakokoelma.